Otsikossahan se jo tulikin. Viime päivien angstina on pyörinyt itsekeskeisyyteni. Järkytyin luettuani aiempia tekstejäni läpi ja tajuttuani, että käytän jatkuvasti huonoa suomen kieltä edustavia "Minä"-lauseita. Sen sijaan, että kirjoittaisin "Olen ajatellut", kirjoitan liian usein, että "Minä olen ajatellut" korostaen itseäni kahdesti samassa lauseessa. Voi herranjumala sentään, niin! Ihanaa tajuta jo tässä kirjoitusvaiheessa, että suurin osa kaikista kriiseistä on ihan pääni sisällä.

Olen myös viime päivinä ystävieni kanssa jutellessa kriiseillyt omaa "itsekeskeisyyttäni", joka on ilmentynyt esim. seuraavina suurina synteinä: 

1. Olen puhunut itsestäni, apua!

2. Olen kääntänyt aiheen itseeni, kun on ollut jotain omakohtaista sanottavaa johonkin asiaan, siis omg, ehkä viidesti koko tapaamisen aikana!

3. Olen maininnut tästä ystävilleni, jolloin he nimenomaan ovat joutuneet suomaan asialle ajatuksen sen sijaan, että olisivat ohittaneet nämä järkyttävät itserakkauden osoitukseni pitäen niitä täysin normaalina osana keskusteluja

Haluaisin sanoa itselleni seuraavat sanat niin, että...

...ymmärtäisin ne oikeasti: VITUN ÄÄLIÖ, SINULLA ON IHAN VITUSTI LIIAN PIENI ELÄMÄNPIIRI JA IHAN VITUSTI LIIKAA AIKAA KÄPERTYÄ OMAN PÄÄSI SÄÄLITTÄVÄÄN MAAILMAAN. Vittu.

...olisin lempeä itselleni: Sinun ei tarvitse hävetä itseäsi, omia mielipiteitäsi ja omaa elämääsi. Voit tuoda sen aivan hyvin esiin sellaisena kuin se on ja jättää kuulijan päätettäväksi, miten hän sen haluaa nähdä. Et voi hänen näkemykseensä kuitenkaan lopulta vaikuttaa tai kontrolloida sitä. Olet joka tapauksessa välittävä ja empaattinen ihminen, joita ystävien asiat kiinnostavat oikeasti, joten tunnet ihan turhaan huonoa omaatuntoa siitä, että puhut myös itsestäsi. Päinvastoin, ihmissuhteet ovat parhaimmillaan vastavuoroisia siten, että vastavuoroisuutta ei tarvitse edes erikseen pohtia.

...tai edes siten, että olisin self-help-kirjoista tuttu laminaattihymyinen joka kodin Martha "Vankilasta kajahtaa" Stewart: Sinä olet arvokas ihminen! Sitä pystyt siihen! Saavutat kaiken, mitä olet koskaan halunnut, kunhan vapautat itsesi liioista oletuksistasi, vaateistasi ja säännöistäsi itseäsi kohtaan! Olet ihana! Ja kaikki ihmiset rakastavat sinua, jos rakastat itseäsi!

...tai edes hippimäisellä tyyneydellä ja hörhökamalla: Nautit elämästäsi, kunhan löydät sisäisen kukkasi ja saat sen kukoistamaan täydessä hehkussaan. Avun löydät universumista, sen jokaisesta henkäyksestä ja leppeästä kesätuulesta ihollasi, auringon poskillesi luomista pisamista! Kun löydät yhteyden ympäröivään universumiin, löydät kaikkeuden ykseyden ja kaikki pelko on häviävä rakkaudellisesta sielustasi ja tilalle on astuva tasapaino, luottamus ja lämmin usko maailmankaikkeuden lähtemättömään kauneuteen. (Lisää voit lukea myös henkisistä oppaistani Lootuksenkukka, Hippeys on kivaa pellolla elämistä, oikeesti ja Mutsis oli pilvessä kun sua teki, nyt saatavilla yhteiseen pakettihintaan 245,46 dollaria. Jos tilaat heti, saat kaupan päälle myös auringon rakkaudella vaihtelevasti toimivan Made in China -rannekellon, jossa ei ole viisareita, koska aika on vain meidän itse itsellemme luoma rasite ja rajoite, sekä avaimenperän, jossa on minun kasvoni glitterinsävyissä hehkuen.)

...tai edes niin kuin oikeasti haluaisin, eli VITUN ÄÄLIÖ, SINULLA ON IHAN VITUSTI LIIAN PIENI ELÄMÄNPIIRI JA IHAN VITUSTI LIIKAA AIKAA KÄPERTYÄ OMAN PÄÄSI SÄÄLITTÄVÄÄN MAAILMAAN. Vittu. Sitä paitsi: Sinun tulee kehittää sisäisestä maailmastasi niin viehättävä, että jos uppoat siihen, et menetä ulkopuolisesta maailmasta mitään.

Kaikenlaista sitä aina saakin ihmetellä omassa mielessään. Mutta sitäkään ei pitäisi tehdä. Elämän pitäisi alkaa tästä kehosta tässä, ei ikkunan takaa. Kukaan muu ei oikeasti luo minun elämääni. Ei positiivisessa eikä negatiivisessa.

Olen toisaalta jo matkalla ulos täältä. Minulla on suunnitelmia.